Something about me :)

Heips kaikille! :)  (Pahoittelen jo heti, mutta tän tekstin kanssa on jostain syystä technical difficulties ja siksi tossa yhdessä kohdassa on ihan järkyttävä väli! Yrittäkää olla huomaamatta.... :D )

Torstaina tuli taas vietyä tavarakuorma (ruokailuryhmä, loput vaatteet & kengät & laukut, korut, ASTIOITA, kirjoja ja ruokaaaa) Raumalle! Mun oli tarkoitus jäädä silloin jo sinne, mutta äiti tartti vielä apua muutamassa asiassa kotona ja, koska Raumalla ei ole Sonera Kauppaa niin meidän tarvii käydä sellaisessa Tampereella niin en lopulta jäänytkään :(  

Eilen tuli kyllä ONNEKSI tehtyä jotain muutakin! Juttelin nimittäin hetken aikaa kullan kanssa <3 Mutta se ei ollut tällä kertaa täynnä iloa....  Koska on kyllä inhottavaa kuunnella ja nähdä kun joku rakas ihminen on kipeä (en tarkoita siis mitään normaalia flunssaa)! Salman on siis kipeä eikä hän tiedä vielä mikä on vialla, mutta sitä on kestänyt jo melkein viikon ja vointi vain pahenee entisestään.... Maanantaina on vuorossa sitten verikoe lääkärin määräyksestä ja toivottavasti se antaisi jotain vastauksia!  Itelle tulee todella huono mieli, koska ei voi olla toisen luona lohduttamassa ja auttamassa :( mutta onnistun kuulemma lohduttamaan muutenkin! Toi lohduttaminen ja toisen luona oleminen on muuten yksi asia, jota odotan toodella paljon kun mun koulu loppuu ja meidän yhteinen elämä (mahdollisesti & toivottavasti) alkaa!



Tänään käytiin äidin kanssa Ideaparkissa hankkimassa mulle se laajakaista ja uusi nettitikku Sonera Kaupasta ja kierreltiin muutenkin kaupoissa ja käytiin pizzalla Kotipizzassa :)  Ajattelin tässä postauksessa kertoa vielä 2 asiasta, jotka liittyy omalla tavallaan PALJON muhun ja mun elämään! :) 
                   
                                                                                                                                           
                   Ensimmäinen on mun elämäni rakkain olento! OTTO <3 



Otto on siis 9 -vuotias kääpiösnautseri pappa :) Sain Oton ollessani 9 -vuotias ja koko hankkimisprosessin toteutin isäni kanssa. Me yhdessä mietittiin mikä olisi sopiva rotun mun ikäiselle tytölle ja lopulta ruvettiin etsimään vapaita pentuja. Lehti-ilmoituksesta löysimme Oton, joka sijaitsi sisarustensa kanssa Ulvilassa. Ensin kävimme katsomassa pentuja ja valitsimme samalla kerralla Pemun (kasvattajien antama nimi). Pemu/Otto lähtikin sitten viikon kuluttua meidän mukaan Tampereelle :) 
Äiti sanoo, että Otto on ollut mulle kuin terapiakoira, joka itse asiassa pitää paikkansa! Nimittäin silloin kun sain Oton, mun äiti sairasti syöpää ja asuin silloin suurimmaksi osaksi äitini luona, joka oli melkoisen rankkaa :( Silloin Otosta oli kyllä paljon apua ja se piti mulle seuraa! Yläasteella taas kun mun isä kuoli syöpään, Otosta tuli mulle erittäin tärkeä! Se oli itse asiassa ainoa asia, joka piti mut pystyssä.... Oton avulla sain ajatukseni jonnekin muualle ja elämääni tuli taas ilon hetkiä :) Samalla pelkäsin kyllä, että kohta kuitenkin Ottokin lähtee pois ja jään yksin :( mutta eipä se ole vieläkään lähtenyt ONNEKSI! :D 
Otto on leikkisä ja iso egoinen koira :D Se vihaa sitä pienempiä koiria ja pentuja, mutta isommat koirat kyllä kelpaa! Se tykkää pitkistä lenkeistä vaikkakin nykyään se väsyy jo nopeammin ja RAKASTAA RUOKAA! Otolle kelpaa ihan mikä vaan paitsi kurkku ja muut tylsät vihannekset :D Huolimatta leikkisyydestään, Otto on erittäin laiska ja rakastaa (sängyssä) nukkumista. Sen vuoksi onkin usein hankaluuksia saada se ulos illalla.... Rapsutukset ovat myös yksi Oton suurimmista rakkauden kohteista! Varo vaan jos teet sen virheen, että rupeat rapsuttamaan sitä... Saat nimittäin jatkaa sitä ikuisuuden! 
Kääpiösnautsereillahan pitäisi olla korvat alaspäin taitettuina ja häntä kiemuralla, mutta koska tiesin heti etten halua mihinkään näyttelyihin lähteä, päätettiin olemaan koskematta niihin. Niistä tulikin sitten hyvin persoonalliset ja ne ovatkin herättäneet monien ihmisten huomiota :) Oton karva myös trimmataan eri tavalla; se ajetaan koneella vaikka se pitäisi nyppiä. Tämäkin päätettiin tehdä vähemmän kiduttavalla tavalla, koska näyttelykoiraa siittä ei tule. 
Lukuisia mahatauteja lukuunottamatta Otto on ollut koko elämänsä ajan melkoisen terve :) Mutta nyt vanhusiällä siltä on jouduttu poistamaan hampaita; enään on 4 jäljellä (2 kulmahammasta & 2 etuhammasta) :( Olin aluksi kauhuissani hampaiden poistamisesta, koska ajattelin ettei Otto pysty sitten enään syömään! Mutta eläinlääkäri puhui ihan totta, kun sanoi että ikenien kovetuttua, se pystyy syömään ihan kunnolla! Kyllä ruoka menee 2 kertaa päivässä oikein mainiosti alas :D Tietysti kaikki kovat ruuat, luut yms ovat jääneet tämän myötä pois ruokalistalta.  
Oton vuoksi edelliset 9 vuotta ovat olleet täynnä yllätyksiä, iloa, surua, pelkoa, ihanuuksia ja rakkautta! Joka päivä näkee ja kokee jotain uutta sen kanssa :) Siksi odotan meidän (monia) tulevia yhteisiä vuosia innolla! <333


Mitä sä kyyläät?? 



Kyllä elämä on raskasta....

Nää on sit mun! 



Pysy kaukana! Tästä tulee mun maja! 

Aahh just sopivan kokonen!
Nyt kun sais vielä ruokaa tänne...


Ruokajono :D 



Joo tässä on hyvä paikka!




















Mähän lähden seuraavalla kerralla mukaan ja PISTE!


Siinähän sä oot! 


Enks mä ookkin söpö?! :))

Hmm mitäköhän täältä löytyy...









































































                                    Toinen on MIGREENI! :D  




Mä siis sairastan aurallista migreeniä, joka ei sitten ole mitään pelkkää päänsärkyä vaan jotain paljon pahempaa! Mun omalääkäri diagnosoi sen 9. luokalla yläasteella (mulla on ollut migreenikohtauksia kyllä jo 6. luokasta asti) ja siittä lähtien mulla on ollut lääkket siihen joiden pitäisi helpottaa, jos ne vain ottaa heti kohtauksen alettua. En ole kyllä syönyt niitä enään pitkään aikaan, koska ne eivät auta OLLENKAAN! Nyt Raumalle muutettua olisi tarkoitus mennä lääkäriin hankkimaan uudet lääkkeet. Toivon vain ettei käy samalla tavalla kuin monella muulla eli joudun lopulta kokeilemaan kymmeniä eri lääkkeitä ennen kuin sopiva löytyy! 
Koska sairastan aurallista migreeniä, kohtauksen alettua näen silmissäni "auran". Tämä kestää n. 20-30 minuuttia, jonka aikana aura kasvaa ja lopulta "häipyy" :D Sitten alkaa helvetillinen päänsärky, joka rajoittuu aluksi vain toiselle puolelle päätä, mutta lopulta se tuntuu niskaa ja takaraivoa myöten koko päässä ja samalla alkaa pahoinvointi. Mulla kohtaus kestää n. 3-4 tuntia ja sen aikana ja varsinkin sen jälkeen mulla esiintyy ääni- ja valoherkkyyttä, mun ruokahalu katoaa ja kun teen joitakin tiettyjä liikkeitä päässä rupeaa jyskyttämään. Migreeniähän aiheuttaa monet eri asiat (esim. alkoholi, unen puute/liiallinen nukkuminen, monet ruoka-aineet ja stressi) ja kun saisi tunnistettua ne asiat, jotka kohtauksia aiheuttaa niitä voisi välttää, mutta mulla ei ole vieläkään mitään hajua mitkä mulle kohtauksia aiheuttaa! Tuntuu, että mulle ilmestyy aina vaan ihan puskasta aura näkyviin ja siittä se sitten lähtee.... ja se tapahtuu aina mahdollisimman huonoon aikaan! Lukion aikana jäi monesti esim. läksyjen teko illalla kesken migreenin takia. 
Migreeniä en siis kyllä todellakaan toivo kenellekään ja ikävä kyllä se on perinnöllistä, joten mun lapsilla mahdollisesti voi olla sitä myös, mutta onneksi oman kokemukseni myötä osaan paremmin auttaa. Toivottavasti myös tulevaisuudessa tiedettäisiin siittä enemmän, joten saataisiin kehitettyä parempia parannuskeinoja! Odotan kyllä kauhulla työelämää, koska en pysty tekemään mitään kohtauksen alettua.... Jos olen kotona niin menen suoraan vain sänkyyn ja nukkumaan. 


OMFG It's here AGAIN! 


Nonni nyt tiedätte taas vähän enemmän musta! I hope you enjoyed reading this text! :)

Kommentit

  1. Ihan mahtava teksti! <3 Nauroin niin paljon noille Oton kuville ja KUVATEKSTEILLE! :D Meiän Otot on parhaita <3 Ja tiekkö, mää olin kans 9 (tai 8), kun meiän Otto tuli meille! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Tuparit"

Muumimaailma - Winter Adventure

Seoul, South Korea 29.4.-8.5.2016 ♥